Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2627282930311
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30123456

RSS

       

  

      

 01.03.2018 17:47 | Tarja

Peitto jota aloin jo vuosi sitten tekemään. Mietin mihin käyttäisin ne vyyhdit mitä olen vuosien varrella kehrännyt omista eläimistäni jä tässähän se sitten on ... Jokaisella palalla on nimi sillä tiedän mistä kanista, koirasta tai lampaasta neliön keskusta on tehty. Neliöt on reunustettu langoilla joirta olen kehräyttänyt omista lampaista ja palat yhdistän langalla joka on teetetty omista kaneista.Värit on kasveista ja itse värjätty. Nyt kun on ollut kylmä on ollut oivallista aikaa tehdä tämäkin pikkuhiljaa valmiiksi... tosin yhdistäminen on vielä hiukan kesken.

Lypsylle olen saanut uuden kaverin. Aikoinaan Miina (ensimmäinen serramme)istui usein lypsyoöydän takana, mutta nyt on eräs lihava hiiri ottanut sen paikan. Kissat siis ovat edelleen sisällä odottamassa kesää ja lämpöisempää ilmaa. Nykyisiä serroja en ainakaan vielä voi ottaa lypsylle mukaan. 

Kolme kertaa päivässä saa vaihtaa kaikille eläimille lämpöisen veden ja samoin kolme kertaa päivän aikana vien niille heinät. Näin pakkasilla on tärkeää, että ruoka ei lopu missään kohtaa kesken eli heinä on oltava jatkuvasti tarjolla (tosin se on kyllä muulloinkin). Pässit on keränneet allensa paksun heinämaton johon ne yöksi kaivautuvat vierekkäin nukkumaan ja uuhet tekevät samoin. Vuohilla onkin niin lämmin tila, että vain pahimmilla pakkasilla saattaa ohut jääkerros ilmaantua sankojen päälle. 

Päivisin lämpiää jo ihanasti, kun aurinko paistaa ja kyllähän talvinen luonto on nyt kauneimmillaan. Pakkasen lauhduttua päivää kohti tuonkin vuohia jaloittelemaan ulkotarhaan ja silmät ummessa ne nauttivat auringon lämmöstä. 


 - Tarja | Kommentoi



 Pakkasta ja pupuja
20.02.2018 09:05 | Tarja

Taas on kylmä ... Aamuisin kun repii puolittain jäistä paalia auki talikolla, sitä usein miettii mikä on saanut ihmisen näihin näin hurahtamaan. Nämä eläimet tällä hetkellä ovat kuitenkin puolittain harrastus, puolittain työ.Toisin sanoen lopettaa voisin milloin vain, mutta toisaalta ...ilman noita karvakorvia olisi kuitenkin niin ankeaa etten sitä tee. No, tätähän tämä Suomen talvi on ja onhan luonto nyt kaunis. 

Remun jalka on edelleen kunnossa ja pikkuhiljaa alkaa jotkin asiat jo mennä korvien väliin. Pianhan Remukin on jo vuoden vanha. Remu on oppinut aika hyvin pysymään mukana jo töissä. No joskus lähtee pellolle tai metsään ihmettelemään omin päin, mutta on jo alkanut totella aika hyvin luoksetulokäskyä. Serrahan on laillansa omapäinen koira ja älykäs se on kyllä. Tuo älykkyys ja omapäisyys on varmaan ne asiat mitkä meitä tässä rodussa eniten viehättääkin. Mimmi on aina ollut paljon rauhallisempi kuin Remu, mutta tarpeen vaatiessa vauhtia löytyy ja kovasti se koittaa komentaa nuorempaa ...

Navettaan tuli pari uutta asukasta viime viikon lopulla. Kävin hakemassa kaksi pientä taviskania itselleni ja ehkä muillekkin siliteltäväksi ja syliteltäväksi. Toinen näistä kaneista on vielä arka, mutta toinen on aika rohkea. Kanit ovat iältään 1-3 vuotta (tarkkaa ikää ei tiedä) ja hain ne Kiikoisten löytöeläintalolta. 

 

 

 

 

 


 - Tarja | Kommentoi



 Laskiaista ...ja vähän muuta
12.02.2018 10:23 | Tarja

Eilen oli laskiaissunnuntai ja vuohilla oli huumoriaamu taas. Aavistivat häjyt varmaan, että olin menossa päivällä jonnekkin. Kaksi kertaa sain palauttaa pukin kaipuuta potevan pikku - Iitan tarhaan, kun tuli häntä iloisesti vispaten aina katsomaan mihin kaverit jäivät. Kaverit kun viipyivät lypsyn verran matkalla tarhaan. Helmi kuttu taas päätti tehdä karkaustempun pässien luo, kuten lähes aina kun pukin kaipuu tulee. Vuohillahan ei siis ole ollut koko talvena virta päällä aitauksessaa ja aidan korkeuskin on nyt 80 cm eli ei temppu eikä mikään pompata siitä yli. Ensimmäisen kerran kuitenkin vasta tänä talvena näin kävi.

Laskiaisen viettooni eilen kuului käynti muistisairaiden vanhusten luona Tevaniemessä. Pidin heille kehräysnäytöksen ja juttelimme lampaista, vuohista ym. tovin. Hieman tuntui hullulta pitää näytöstä ihmisille, jotka luultavasti kehräävät minua paremmin kunhan taas alkuun pääsisivät. Mukava päivä, vaihtelua minulle ja luultavasti heillekkin. Lupasin mennä toistekkin jos vain haluavat. 

Remun kipulääkkekuuri loppui muutama päivä sitten ja vauhti on sama kuin ennenkin ellei hieman parempi ... eli ei syytä huoleen ainakaan vielä. Ontuminenkin loppui täysin joten luultavasti oli kuitenkin vain venäyttänyt jalkansa jotenkin pomppiessaan. Lonkathan silti ovat huonot, joten lihomista pitää välttää ja lihakset täytyy pitää kunnossa. Lisäksi Remu nyt saa valmistetta mikä edesauttaa nivelien ja luuston kuntoa. 

Töitäkin olen koittanut taas tehdä ... rästihommia ja myyntituotteita esille tapahtumiin. 


 - Tarja | Kommentoi



 Talvi jatkuu ...
04.02.2018 15:12 | Tarja

Ihana talvinen sää taas. Enpä muista milloin on ollut kunnollinen talvi lumen ja pakkasen kera. 

Kuva on otettu yläkerran ikkunasta 

Lampolassa on rauhallista, pakkaset eivät juurikaan hetkauta porukkaa siellä. Pässille laitoin taas lämpölampun, mutta meni karsinan reunalle hakemaan viileyttä joten eipä tuo sitä enää tarvitse. Pässejä on nyt vain kaksi samassa karsinassa eli nuoret pojat. Näin saan ruokkia nekin hieman vahvemmin. Leikatulle Sulholle kun ei saa samalla lailla ruokaa antaa, ettei iske virtsakivet tms. Leikattu eläin on yleensä herkkä lihomaan muutenkin, eikä lihavuus ole kellekkään hyväksi. Sulho saa edelleen viihdyttää tyttöjä ... mutta ei poikivia. 

,Kuten varmaan moni tietää, meillä on nykyään kaksi serra de airesinpaimenkoiraa, Mimmi ja Remu. Mimmi täyttää kesällä kaksi ja Remu täyttää maaliskuulla vuoden. Mimmi on leikattu narttu ja Remu täysin viriili poikakoira (ainakin vielä). nämä kaksi kulkevat minun mukanani töissä (lampaan ja vuohen papanoita syömässä) lähes aina ja ovat joskus jopa jo apunakin vuohien ja lampaiden kanssa. Muutaman kerran Remu on jo päässyt ajamaan vuohen navettaan karkureissultaan ja Mimmi oli jo viime kesänä niiden kanssa apuna. Nämä ovat paimenkoiria, mutta vartioivia sellaisia. itse en osaa näitä paimennukseen opettaa, eikä ole oikeastaan tarvettakaan, näin pienen lauman kanssa. 

Serra on luonteeltaan hieman kimurantti ... mutta ehkä se siinä juuri viehättikin. Ensimmäinen serra kun jouduttiin lopettamaan mietin kyllä muitakin rotuja, mutta kyllä näissä vaan on se jokin.

Remu nyt kuljetettiin kuvissa (maalaistollot pääsivät isoon kaupunkiin, mutta hienosti olivat) sillä ontui oikeaa takajalkaansa aika pahasti. Ell mukaan lonkat ovat huonot, mutta ei ihan varmaksi sanonut, että sen vuoksi ontuu. Remuhan on melkoinen virtapakkaus joka pomppii kuin kumipallo, kun vieraita tulee ja juoksee autojen perään jos pääsee .. Mimmi jää kuin seisomaan kun tämä poika laittaa vaihteen pesään ja lähtee. No, nyt syödään hetki kipulääkkeitä ja koitetaan epätoivoisesti pitää Remu levossa (aika mahdoton tehtävä)...  

ja toivotaan että ontuminen loppuu. 


( Päivitetty: 04.02.2018 15:52 )

 - Tarja | Kommentoi



 Perjantai...
02.02.2018 18:27 | Tarja

Tämä viikko on taas mennyt hurjaa vauhtia. Vihdoin iski inspiraatio ja sain pari huovutustyötä valmiiksi. Tai siis vielä viimeistelyt tekemättä, mutta kuva valmis.

Enkeli on viime aikoina jostain syystä ollut minulla monesti työn alla. Enkeli on kuvana ja hahmona minusta ajaton ja iätön. Sen voi antaa lähes missä tilaisuudessa vain ja minusta se on aina kaunis ajatus... 

kuvan koko 27x37 cm

Toinen työ minkä tein on jo kauan ollut myös mielessä. mielikuva kesäisestä suomalaisesta maisemasta. Kuva syntyi niin että otin kasan värejä joita työhön halusin ja aloin tikuttaa ... oli selvä että koivut kuvaan tulevat mutta siinä kaikki. 

Kuvan koko on 63x43cm 

Kaikki huovutukseni on myös märkähuovutettu kuvan kestävyyden vuoksi. 

Alempi kuva tulee myyntiin ylempi on jo luultavasti myyty.

Lampolassa laitoin uuhet kahteen eri ryhmään... poikiviin ja poikimattomiin. Näin varmistan, että poikivat saavat paremman tankkauksen karitsoita varten. Karitsointi on toki vasta huntikuusta alkaen, mutta nyt jo olen antanut hieman kauraa valkuaisen saannin turvaamiseksi. Huomenna pitäisi vielä tehdä hieman muutostöitä lampolassa ja sitten vain taas odotellaan milloin h-hetki tulee. Suurin osa uuhista on tänä vuonna astutettu 13 linjan ruskealla sl pässillä. Pässi itse ei ole iso eikä lihaksikas , mutta linja harvinainen ja toivon mukaan tässä vuosien kuluesa saan linjan hieman edes muuttumaan. Toivo lepää uuhissa... 

Vuohille on sulhanen myös jo varattuna, mutta vielä se ei ole edes syntynyt. Uusi pukki tulee isommalta lypsytilalta ja on puhdas suomen vuohi kuten minun kuttunikin. 

Munia tulee nyt yli oman tarpeen eli kysykää ja hakekaa mikäli tarvetta on aidoille maatiaisen munille. 

 


 - Tarja | Kommentoi